Mulla oli tänään saikkupäivä ja kävin sairaalassa nielaisemassa sellaisen 27mm pitkän ja 11mm leveän kameran, joka kuvasi mun ohutsuolta noin 8h. Klo 8.15. huitasin kameran vesilasillisen kanssa alas ja tunnin päästä tsekattiin että se oli liikkunut vatsalaukusta ohutsuoleen. Mulla oli vyötäröllä sellanen vyö, joka otti signaalia siitä kamerasta ja lähetti kuvaa sellaseen möllyskään jota kannoin kun olkalaukkua. Oikeesti, niiden masiinoiden kans mut olis pidätetty USA:ssa samantien. Sen verran itsemurhapommittajaa muistutin. Onneks tajusin sentään pysyä sairaalan alueella ja kävin vanhemmillani.
14.30. palasin sitten sairaalalle ja katsotiin kuvaruudulta että missä kapselikamera menee. Kun se on paksusuolessa, saa rensselit jättää sairaalalle ja lähteä kotiin. Kamera oli täysin paikallaan suolessa ja hoitaja ei oikein saanut selvää että oliko se jo paksusuolessa. Käski mun tehdä rappusissa lenkin että saataisiin kamera liikkeelle. Huhkin portaissa ja hengästyneenä meniin takasin. Sama juttu, kamera täysin paikallaan samassa kohdassa. Toinen hoitaja tulee katsoon ja koska siellä näkyi vähän hitusia niin ajattelivat että kuvaus voidaan lopettaa koska vaikka se ei oliskaan paksusuolessa niin kuvat tulee oleen tästä eteenpäin huonolaatuisia koska siellä oli niitä hitusia. Mua itteeni jäi tietysti kaiveleen että jäikö se nyt jumiin johonkin ja tuleeko se pihalle ollenkaan. En kyllä ala kaiveleen omia jätöksiäni tai suorittaan tarpeitani pottaan vaan aion suorittaa rituaalini normaalisti ja jos se kamera ei kolise pönttöön tai oon epävarma niin pyydän päästä röntgeniin.
Mulla oli tosiaan saikkupäivä tämä päivä ja tämä tuntui oikeesti rankemmalta kun työpäivä. Mittaakin tuli yhtä paljon. Onneksi nyt saa taas syödä, pakko oli tehdä itse pizzaa ja hedelmärahkaa jälkkäriksi. Kai sitä nyt palkinnon tarvitsee?
Lueskelin eilen vanhoja sairaalapapereita.. Aika karua luettavaa. Päällimmäisenä jäi mieleen kuitenkin se että kun oon ollut 3,5v ja sairaalassa niin papereissa lukee että "Jimena on kova kuorsaaman, äiti kertoo etä joutuu monta kertaa yöllä kääntämään Jimenaa, koska kuorsaa niin kovasti". :D Mun mies sanoi, että tunnistaa kyllä mut tosta kuvauksesta edelleen!
Tää kapselitutkimus on kyllä ehkä mielenkiintoisin tutkimus ikinä. Oikeesti, kuinka siistiä onkaan katsoa ruudusta livekuvaa omasta ohutsuolesta?! Paksusuoli on niin ysikytlukua ja niiiiiin nähty. Tietysti hienoa tässä on myös se ettei satu, ei tartte nolostua, kukaan ei tunge mitään instrumentteja erinäisiin ruumiinaukkoihin, ei ulostetta/verta/muita eritteitä. Siisti, ja helppo tutkimus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti