Enemmän kuin sairauteni

Mäkin laitan vähän mulle tärkeitä ja positiivisia asioita tähän koska vaikka paskan määrä on vakio (lol) niin en mä elä 'Naama norsunvitulla' toisin kuin jotkut luulee. :)

1. Perhe

Tähän sisältyy tärkeimpänä oma rakas mieheni jonka kanssa ollaan sama punkka jaettu pian 12 vuotta ja siitä 7v. naimisissa. Onhan meillä ala ja ylämäet kuten kellä tahansa mutta rakkautta riittää näin vuosienkin jälkeen. Ja mikä ihanaa niin mieheni on myös paras ystäväni ja me ollaan vaan ihan kuin toisensa löytäneet puolikkaat jotka yhdessä muodostaa ihanan kokonaisen tiimin. Sielunkumppanit voisi siis sanoa. Huumori on yksi meitä vahvasti yhdistävä asia ja se että me hassutellaan ihan kaikesta ja kaikella. Meidän kodissa jopa haarukat saattaa keskustella keskenään höpöjä, se vaan on meidän juttu ja aivan ihana sellainen. Myös meidän arvot, maailmankatsomus, harrastukset ja monet muut asiat on niin samanlaisia. Ja se toimii ainakin meillä. Molemmat saa toisen nauramaan, tekee toisesta paremman ihmisen ja silti kumpikaan ei tukehduta toista vaan molemmilla on omaa aikaa ja omia juttuja. Tykätään olla kotona kaksin mutta tykätään myös olla yksin kun toinen tekee omia juttujaan. Ollaan toistemme tukena ja voidaan puhua vaikeistakin asioista, mutta osataan myös nauraa itsellemme ja toisillemme.

Sitten on toki muu perhe, aivan mahtavat vanhemmat joita arvostan ja kunnioitan todella paljon. Veljet joista toinen on erityisen läheinen perheineen, tätin mussukka veljentyttö varasti tämä vapaaehtoisesti lapsettoman sydämen ja toinen veijari pian tulossa. Tää tädin rooli sopii mulle tosi hyvin, en ole koskaan ollut äitimateriaalia, mutta täteily on kivaa.

Ja sitten on vielä appisuku jotka ovat ottaneet minut omaksi tyttärekseen ja hekin kaikki minulle todella tärkeitä. Eli onni on oma perhe ja siihen liitetyt, tiedän että aina on tuki ja turva olemassa kävi miten kävi.

2. Ystävät

Tosiaan, ei se määrä vaan se laatu. Toki kavereita ja puolituttuja löytyy paljon mutta on vain harva joita voin kutsua tosi ystäväksi. Mutta heidän kanssaan onkin sitten niin helppo olla, ei tarvitse olla muuta kuin mitä on ja vaikkei ihan koko ajan oltaisi tiiviisti yhteyksissä niin kun näemme on kuin ei koskaan erossa oltaisi oltukaan. Ja ei ole sattumaa että heillä myös on Crohn, olen huomannut että henkilöt jotka eivät tiedä mitä tämä sairastaminen on eivät kuitenkaan ihan pysty käsittämään mitä kaikkea se tuo mukanaan, pois lukien perhe joka nyt on nähnyt sitä sairastamista niin kauan ihan vierestä.

3. Luovuus, oma ja muiden

Tämä pitää mainita ihan erillisenä koska se on aina ollut iso osa mun elämää. Tykkään tehdä kaikenlaista, se mitä milloinkin vaihtelee, mutta jotain luovaa siinä on aina mukana. Nuorempana piirsin ja maalasin, nykyään enempikin askartelen ja teen koruja. Ne vähän kukat joita meillä on (kun aidot ei hengissä selviä) on minun itse tekemiä kuivakukka-asetelmia, löytyy tuikkukuppeja ja lasikoristeita, savitöitä, ompeluksia, monenlaista olen kokeillut. Nyt löysin uuden innostuksen hopeasavikoruista, se vaan on pirun kallista hommaa kun se savi on siis aitoa hopeaa josta voi tehdä vaikka minkälaisia koruja. Ja perinteisempiä koruja olen tehnyt vuosia, materiaalit on vain niissäkin niin kalliita että kovin kannattavaa niiden teko ei ole edes vaikka kaiken myisi.

Toinen intohimo on musiikki. Olen harrastanut sen eri muotoja jo ennen kouluikää, joskaan en mitään kovin vakavasti vaan enempi omaksi iloksi. Laulu on niistä rakkain mutta en ikinä pystyisi esiintymään soolona, en vaikka olen joskus laulutuntejakin ottanut. A cappella kuoro olisi aivan ihana, mutta minun kunnollani aika hankala harrastaa mitään mikä vaatii juuri keskivartalon lihaksilta kovaa työtä. Harva minut tunteva tietääkään että tykkään kovasti esim gregoriaanisesta kuoromusiikista. Mutta kuuntelen kyllä lähes kaikkea paitsi raskasta metallimusaa.

Kolmas luovuuden ala on elokuva ja teatteri. Joskus olen vähän teatteria itsekin harrastanut ja mikä mystistä niin siinä minua esiintyminen ei haittaa lainkaan. Elokuvat ja televisio ovat sitten enempi katselu puolella, en tiedä miten pärjäisin ilman lempisarjojani ja elokuvia. Mutta kaikki näyttämöllä tapahtuva kiehtoo, myös Stand up ja improvisaatio. Ylipäätään teatteri- ja elokuvamaailma on niin omanlaisensa että niihin ei ikinä kyllästy.

4. Tiede

En tiedä olisiko tämä pitänyt mainita ennen edellistä koska ovat minulle aikalailla yhtä tärkeitä. Minullahan ei ole mitään koulutusta mutta omatoimisesti olen perehtynyt moneenkin tieteenalaan. Tärkeimpänä ehkä lääketiede ja anatomia. Saatan uppoutua tuntikausiksi pohtimaan jokin yksittäisen ruumiinosan toimintaa, sen sairauksia ja lääkkeiden vaikutusta tuohon kaikkeen. Ja nyt en puhu yksinkertaisesta Wikipedia tiedosta vaan kun johonkin paneudun niin menen niin pitkälle kuin pystyn. Esim punasolujen toiminnassa aivan atomitasolle pohtimaan miksi punasolun sisältämä rauta ei ruostu kun solu kuljettaa happea ja mitä molekyylejä veri sisältää jne., ylikeskittymiseksi tuota myös kutsutaan. :)

Toinen kiinnostuksen kohde on kaikki mitä taivaalla tapahtuu, eli meteorologia ja tähtitiede. Olen jälleen kerran käyttänyt tunteja pohtiessani kuinka tornadot syntyvät ja tuijotellut taivaalle opetellen tähtikuvioita ja planeettoja. Toisaalta taas olen kiinnostunut mitä ihminen pystyy avaruudessa tekemään, mustahan piti jo 5-vuotiaana tulla astronautti.

Ja vielä sitten historia, sekin on kiehtonut minua jo hyvin pienenä. Tykkään katsella historiadokumentteja menneistä kulttuureista ja eri maiden syntyhistorioista. Toivon että joskus minulla on varaa matkustella katsomaan erilaisia historiallisia paikkoja.

Tässä nyt joitain intohimojani ja rakkauden kohteita. Vaikka tämä sairastaminen on välillä ihan kokopäivätyötä niin kyllä minusta löytyy muitakin puolia. Ehkä vähän liikaakin kaikkea mikä kiinnostaisi varsinkin kun en omaa kovin hyvää keskittymistaitoa enkä pitkäjänteisyyttä. Mutta samapa tuo, jokainen hetki kun mietin muutakin kuin sairauksiani antaa minulle lisää voimia kestää taas sitä paskaa jonka tiedän olevan tulossa. ;)

-Trixy-